Löysin uuden tunteen pilkahduksen itsestäni pari päivää sitten. Seisoin yksin kaupungilla erään tavaratalon edessä ja noin metrin päässä minusta seisoi nuori nätti tyttö. Yht'äkkiä nuorehko mies tuli takaapäin halaamaan tyttöä keran pienen kukkapuskan. Ja siis minähän en ole romanttinen alkuunkaan, olen enemmänkin käytännöllinen ensin työ, sitten huvi-ihminen. Tuo tilanne kuitenkin kosketti jotenkin, se pariskunta oli niin rakastunut ja onnellinen. Tunsin miten inha kateuden aalto kävi lävitseni ja sydämessä tuntui tuskainen puristus.

Omassa parisuhteessani ei kyllä ole romantiikan häivääkään. Ei hellyyttä, ei kauniita sanoja. Seksielämä kuihtui jo raskausaikana, koska en ilmeisesti ollut erityisen viehättävä ison mahani kanssa. Synnytyksen jälkeen seksiä on ollut tasan kerran. Ei ole aikaa ja eikä paljon halujakaan. Nykyään lapsi menee jo niin aikaisin nukkumaan, että jos haluja riittäis, seksiä olis mahdollisuus harrastaa. Mutta ei vain kiinnosta. Ja seksiäkin enemmän kaipaan sellaista syvää kiintymystä ja pieniä rakkauden tekoja. Sitä, että mies silittäisi hiuksiani ohimennen tai sipaisisi olkapäätä. Me emme ole olleet koskaan sellainen tiivis yksikkö. Toivoin hartaasti, että kun vauva syntyy, meistä tulee ihan oikea toisiinsa sitoutunut onnellinen perhe. Että lapsen kasvaessa mentäisiin yhteisille lomareissuille jne...En tiedä mistä kaikista syistä tämä johtuu. Minne rakkaus meni? Olimmeko me alunperinkään mitenkään erityisen rakastuneita?

Asun tällä hetkellä eri paikkakunnalla mistä olen kotoisin. Ikävä äitiä ja muuta sukua on kova ja olenkin sanonut miehellni, että sitten kun opiskelut on ohi, haluan muuttaa takaisin kotikaupunkiini. Mies ei ole erityisen innoissaan, vaan tuntee pääkaupunkia kohtaa sitä vastenmielisyyttä, jota muualla usein tunnetaan. Jos meille tulisi ero, haluaisin muuttaa varmasti jo aiemmin, koska todennäköisesti saisin siirron koulusta. En tiedä sitten miten miehen ja pojan tapaamiset onnistuisivat.. Ääh, ahdistavia juttuja.

Olen tälläkin hetkellä äitini luona pojan kanssa, olen ollut jo pari viikkoa. Sunnuntaina mies tulee hakemaan ja palaan takaisin kotiin. Toisaalta pelottaa, miten arki alkaa taas rullaamaan siellä. Meillä ei taida olla mitenkään erityisen lämmin ilmapiiri kotona. Vaikka me emme riitele varsinaisesti, niin meidän keskustelut on sellaista nälvimistä, vittuilua ja huokailua. Ei jaksa puhua. Kotona on paha olla, kummallakin. Me ei olla pussattu moneen viikkoon. Oikea pitkä suudelma ollaan vaihdettu varmaan viimeksi 2 vuotta sitten. Kaipaan halausta, syliä, posken lämpöä, ihon tuoksua. En usko, että silti voisin pettää (ja kuka tällaista elefanttia edes viekkuunsa kelpuuttais), koska ei se ole aitoa hellyyttä. Mutta mikä tähän auttais?